Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Saara Malisen elämänkerta, jatkoa
Saaran ollessa alle kymmenvuotiaana kerjuumatkalla Jumala puhui hänelle:
”Mene nuhtelemaan erästä vanhaa emäntää(nimikin oli mainittu) kolmen
syntivikansa tähden”.
Emäntää pidettiin yleensä uskovaisena ja sellaisena hän itseänsä myös pitikin.
Kun nyt Saara sai Jumalalta tällaisen käskyn, hän pelkäsi, että kun hän,
lapsiparka, menee emäntää nuhtelemaan niin emäntä ajaa hänet yönselkään.
Kuitenkin Saara ymmärsi, että” kuuliaisuus oli Taivaalliselle Isälle parempi
kuin uhri” (1 Sam. 15:22) ja hän totteli taivaallista ääntä.
Niin Saara sitten lähti tuolle pitkälle matkalle saapuen iltamyöhällä taloon.
Emäntä oli leski ja hän otti lapsen ystävällisesti vastaan, käskipä hän Saaran
jopa yöksi samalle vuoteelle nukkumaan ja nyt Jumala antoi Saaralle hyvän
tilaisuuden puhumiseen.
Tässä kävi samoin, kuin Raamatussa kerrotaan Samuelista, miten Herra
huusi häntä ja Samuel vastasi:”Puhu Herra, palvelijasi kuulee”.
Kun sitten Herra käski Samuelia nuhdella ylimmäistä pappia Eeliä ja Samuel
totteli, mutta Eeli ei katunut syntejänsä, jonka takia Jumala rankaisi Eeliä
kuolemalla(1 Sam 3 ja 41) Samoin Saara nuhteli. Mutta emäntä oli kuuliainen
Saaralle huomatessaan, kuinka Jumala oli ihmeellisellä tavalla johdattanut pienen
tytön hänen luokseen ja hän nöyrtyi tunnustaen syntinsä. Herra antoi kaiken
anteeksi ja meni vain vähän aikaa, kun emäntä pääsi autuaana taivaan kotiin.
      Samana vuonna sattui myös seuraava tapaus: Eräs henkilö oli sairastanut kolme
päivää. Taas sanoi Herra hengessä Saaralle:” Mene lohduttamaan häntä, hän on kuolemaisillaan”. Saara oli uskollinen Herralle, meni ja teki kuten käsketty oli.
Saara näki ihmeellisen näyn, josta hän kertoo näin:”Ilmestyi olento, joka oli edestä
ja takaa silmiä täynnä. Koetin lähteä sitä piiloon etten näkisi hänen katsettaan, mutta menin minne hyvänsä olento seurasi katseellaan minua. Tästä Herra antoi selityksen: ”Näin koettaa moni piiloutua syntitekoineen, mutta Jumala näkee missä ikinä olemmekin. Herran, Kaikkivaltiaan Jumalan silmiltä ei ole mikään salattua.
Hän näkee myös KUKA KAIPAA Häntä tai on lohdutuksen tarpeessa”.
     Saaralle näytettiin myös Ilmestyskirjan viidennen luvun koko sisältö monine ihmeellisine asioineen.
     Annetaan Saaran kertoa myös eräästä tapahtumasta:"Olin palvelijana eräässä jumalattomassa talossa. Siinä talonväki otti tavaksi, että alkoi nimittää minua ”saperoksi”. Se teki pahaa minun mielelleni, mutta hiljaisuudessa koetin sen kärsiä.
Sitten eräänä iltana sain taas kuulla tämän nimen kerta toisensa jälkeen. Viimein emäntäkin sanoi:”Tuleppas ”sapero” syömään !”. Olin niin kuin en olisi kuullutkaan
hänen kehoitustaan. ”No, eikös ”sapero” nyt kuulekkaan?”, jatkoi emäntä taas ja katsoi minua. Sanoin:”Enhän minä ole sen nimellinen, menköön se, joka on ”sapero”. En mennyt sinä iltana syömään. Sitten sopivan tilaisuuden saatuani menin isännän ja emännän luo ja sanoin heille vakavasti:”Voi, jos te tietäisitte, minkälaisen synnin ja tilinteon te kartutatte päällenne tuolla, että nimittelette Herran Jeesuksen pienintä, niin ette enää sitä jatkaisi. Vielä on tellekin kurjille armo tarjolla, älkää sitä ylenkatsoko”. Paljon muutakin puhuin heille ja Jumala sai vaikuttaa heissä katumuksen, niin että itkien pyysivät minulta anteeksi.
     Näiltä ajoilta Saara kertoo liikuttavasti myös seuraavaa:”Olin kuudennellatoista vuodella eräässä talossa palveluksessa, jossa sain suurta häväistystä ja pilkkaa
Kristuksen nimen tunnustamisen tähden. Isäntäväki usein ruoka-aikoina puhui ivaten ja pilkaten Kristuksesta ja Hänen omistansa. Se pusersi suuren tuskan sydämeeni ja usein unohtui ruokakin syömättä, kuullessani kauhulla tuota törkeätä pilkkaa.
Tuli mieleeni, että kyllä tuo on totta, mitä Raamatussa sanotaan:”Kyyneleet ovat ruokani päivällä ja yöllä, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on nyt Jumalasi”.
(Ps 42:4). Itkien ajattelin:”Voi, että olen syntynyt tänne maailmaan”. (Jer. 20:19).
Silloin kajahtivat tuntooni sanat, niin kuin suuren pasuunan ääni:”Vuorten pitää välttämän ja kukkulain lankeeman, mutta minun armoni ei siirry sinusta, eikä rauhani liitto horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi! Minä autan niitä, jotka syntisinä käyvät tyköni”.(Jes. 54:10).
Sitten eräänä yönä, kun kiitin Taivaallista Isää vuoteellani, alkoi kuulua ihanaa soittoa ja laulua, niin että heräsin unestani, johon olin jo vaipunut. Juoksin ulos ja sanomattomaksi ilokseni ja ihmeekseni kuulin taivaalta sanat:” Sinä(Karitsa) olet
mahdollinen saamaan kiitoksen ja kunnian, sillä Sinä olet meidät pessyt verelläsi”.
(Ilm. 5:9,12). Silloin painuin maahan kasvoilleni rukoilemaan ja kiittämään ja sydämeni tuli iloa tulvilleen. Tätä iloa kesti sitten kaksi viikkoa, maallisetkin työni tuntuivat keveiltä toimittaa. Ei pilkkakaan särkenyt sydäntäni. Tällaiset sanat vain kaikuivat sydämelleni:”Minä kihlaan sinut itselleni iankaikkisiksi ajoiksi (Hoos. 2:19). Odotin pois ottamista täältä maailmasta, mutta taivaasta sanottiin:
”En minä ota pois, mutta varjelen pahasta”.(Joh. 17:15)
3. osa jatkuu myöhemmin…
 
 
 
©2018 VALKEUS - suntuubi.com