Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Riisu kengät jalastasi, sillä paikka,jossa seisot

on Pyhä maa

      2 Moos. 3:5

"Lähde kanssani, niin esittelen sinulle ihmeellisen henkilön, Jumalan suuresti

armoittaman ihmissielun. Mutta noilla alkuun merkityillä Raamatun sanoilla huomautan,

että nyt on tarpeen, että riisumme mielestämme pois maailmanmielisyyden ja

välinpitämättömyyden. Rukoile, rakas ystäväni Jumalalta harrasta mieltä,

ennenkuin otat tämän kirjan käteesi, että tämän lukemisesta olisi todella siunausta

ja hyötyä sielullesi" . (Ihmeellinen Herran profeetta, Kaarlo Mikkonen)

Ihminen, joka on tämän kertomuksen päähenkilö oli yhtä vajavainen omine

heikkouksineen ja puutteineen kuin kuka tahansa, mutta ihmeellinen on Herra, kun

 Hän jalostaa valittunsa, vastaanottavan, avoimen sielun omaan käyttöönsä.

Tämä Herran voideltu palvelija tunsi syvän oman syyllisyytensä ja heikkoutensa

ja hänellä oli aina asiaa armonlähteelle, Herran Jeesuksen luo. Itsessään pienenä,

heikkona ja yksinkertaisena, mutta Jeesuksessa pyhänä, puhtaana. Hän ei esiintynyt

vaativasti, eikä tahtonut olla huomattu maailmassa. Tämä nöyryytensä oli hänellä

ihana kaunistus. Moni, joka ei ollut nähnyt häntä, kuvitteli mielessään, että eihän

häntä uskalla mennä puhuttelemaankaan, koska hän on sellainen suuri pyhä ja

paljon vaativainen. Kun sitten kuitenkin meni tekemään tuttavuutta hänen kanssaan,

huomasi erehtyneensä. 

Saara Malinen - se oli hänen nimensä - otti arastelevan tulijan vastaan rakkaasti ja

ystävällisesti kuin äiti lapsensa. "Saara-äidiksi" häntä ruvettiinkin kutsumaan hänen

sydämmellisen rakkautensa ja ystävällisyytensä tähden, mutta ennenkaikkea siksi,

että hän Jumalan sanalla monta synnytti hengelliseen elämään. (1 Kor. 4:15)

      Kuhmossa, Kainuun karuilla korpimailla asuessaan, oli hänen ulkoinen elämänsä

kovin puuttellista. Kodittomana ollessaan jo lapsena hän joutui kokemaan raskaita

elämänkokemuksia, jatkuvaa köyhyyttä ja puutetta. Mutta köyhyytensä hän koetti

tarkoin salata ihmisiltä, ettei kukaan hänen tähtensä rasittuisi. Niinpä hän seuroissa

kielsi kolehdin kokoamisen itselleen, eikä pyytänyt avustusta ihmisiltä, ellei kukaan

itsestään huomannut antaa. Kun hän oli hyvin ahkera sekä maallisissa että

hengellisissä töissä, oli hänen elämänsä alituista uurtamista. Monesti hän valvoi

päivät, yöt, kun hänellä oli sairaita hoidettavana. Hänellä oli sairaiden parantamislahja.

Sitten toiseksi hän oli myös erinomainen sielunhoitaja. Joka sunnuntai hän piti

seuroja ja sen ohessa opasti lukemattomia sieluja taivaantielle.

     Hän oli myös todellinen profeetta ja eli harvinaisen läheisessä yhteydessä

Jumalan kanssa. Tässä suhteessa häntä voisi verrata Aabrahamiin tai Jeesuksen

opetuslapseen Johannekseen, rakkauden apostoliin. Että vertaan häntä juuri

näin korkeasti armoitettuihin Herran pyhiin, en liioittele. Tällaisen käsityksen saa

jokainen, joka lukee hänen ihmeellisiä elämäntapauksiansa ja näkyjänsä.

Jumala oli antanut uskolliselle ja nöyrälle palvelijalleen myös profetian, sekä tiedon

sanojen armolahjat. Näyssä Herra antoi hänen nähdä usean ihmisen elämänkerran

ikäänkuin filminauhalta ja tämä johti siihen, että moni sielu löysi armollisen

Vapahtajansa.

     Hänen elämänvaiheistaan ja -tarinoistaan pystyisi kirjoittamaan paksun kirjan,

niin poikkeuksellinen hänen elämänsä oli. Mutta niitä ei ymmärretty kirjoittaa muistiin

ja vain hänen läheisimmät ihmiset kirjasivat niistä osan talteen.  

     Palatkaamme  nyt kuitenkin hänen lapsuuteensa. Jo lapsuuden alkuvaiheissa

Saaralla ilmeni  Jumalan syvällinen Hengen vaikutus ja uskon mieli. Näki selvästi, että

hän oli Jumalan valitsema ase ja usein hän puheli Taivaallisesta Isästä ikävöiden

Hänen luokseen. Kerran kun hänen siskonsa Liisa sairastui ja oli kuolemaisillaan,

tarttui Saara hänen käteensä ja itkien kyseli, eikö hänkin pääsisi taivaaseen ja

ajatteli, että varmaan pääsen siskon mukana sinne, kun vaan pidän kiinni hänestä.

Saara oli silloin viisi vuotias. Siinä iässä hän kerran kuuli tavaan kellojen kaunista

soittoa ja sekös lisäsi lapsen taivasikävää. Vanhemmiltaan Saara kyseli usein hyvin

syvällisiä kysymyksiä, joihin heidän oikea vaikea vastata.

Kun eräänä päivänä puhkesi raju ukonilma ja hänen leikkitoverinsa olivat kauhusta

jäykkänä, vapisivat ja pelkäsivät, Saara ajatteli, että nyt on tulossa tuomiopäivä.

Niinpä hän nousi korkealle kivelle, että Jeesus hänet paremmin huomaisi, kun Hän

saapuisi taivaan pilvissä. Huudellen ja heilutellen käsiään hän ikävöi Vapahtajaansa.

    Ensimmäisen syvällisen herätyksen Saara koki seitsämän vuotiaana. Kaksi viikkoa

hän oli raskaan synnin tunnon alla ja näki, että ellei Jumala häntä armahda, niin

kadotukseen täytyy mennä. Saman ikäisenä hän lähti paimeneen Juholan taloon.

Oli kylmä kevät, eikä hänellä ollut muuta kuin repaleiset vaatteet, eikä kenkiä

ollenkaan. Vilu alkoi värisyttää siinä Saaran kehoa sekä nälän kuihduttamaa hentoa

ruumista sekä jalkoja palella. Pieni Saara-tyttönen alkaa siinä itkeä omaa surkeuttaan.

Sitten hän huomaa lähellä olen ison kiven ja vähäisillä voimillaan nousee sen päälle

käyden polvilleen ja rukoilee:" Ota, rakas taivaallinen Isä minut pois maailmasta".

Silloin hän kuulee aivan selvän äänen:"Sinä ihmisen lapsi, ota tämä kirja ja syö!

Kun sinä sen syöt, niin se on suussasi makea kuin hunaja, mutta vatsaasi karvastelee

kuin koiruoho". (Ilm. 10:9).

     Saara oli tuolloin vielä lukutaidoton. Saaralla oli kuitenkin katekismus kädessä ja

 hän ymmärsi, että Taivaan Isä kehoitti hän lukemaan ja "ahmimaan" tuota Pyhää

Kirjaa. Pyhän tunteen valtaamana Saara lankesi taas polvillensa ja rukoili:

"Oi hyvä Jumala, Sinä, joka loit maan ja meren ja teit vesilähteet ja asetit ne,

että ne pysyisivät rajainsa sisällä. Sinä teit taivaan, auringon, kuun ja tähdet,

että niiden pitää pysyä paikoillaan, jotka Sinä niille määrännyt olet. Sinä kaikkivoipa,

voithan minutkin opettaa lukemaan". Jumala kuuli armossaan lapsensa rukouksen ja

Saara oppi vähitellen lukemaan, kova lukuhalu kun oli. Ensimmäiseksi hän luki

Pyhää Raamattua, josta hänelle jäi aivan erikoisesti mieleen Luuk 2:21

    Usein Saara joutui kokemaan ihmisten hirmuisen raakuuden ja armottomuuden

häntä kohtaan. Niinpä erään talon miesväki ajoi hänet talvipakkasella yönselkään,

mutta Jumala piti hänestä huolen: sauna oli lämmin ja sinne talon naiset

hänet salaa johdattivat, jossa hän sai suojan talven ankaruutta vastaan.

Kun hän taas kerran yhdeksän vuotiaana oli äitinsä kanssa mieroa kiertämässä, niin

tuli virta eteen, josta oli kapeat portaat toiselle puolelle. Nälän tähden oli kulku

horjuvaa ja hän putosi juokeen ja meni virran mukana pitkän matkan, josta vesi

kuljetti hänet lähemmäksi rantaa, josta äiti pelasti hänet tajuttomana.

Toinnuttuaan hän huokasi Jumalan puoleen:"Kunpa olisit jo korjannut tykösi!"

Märkänä ja viluisena hän polvistui puun juurelle ja rukoili itkien kauan aikaa.

Sitten hän sanoi äidillensä:" Jos ei Kristus ole silloin siltana, kun kuljemme kuoleman

virran yli, niin putoamme kadotukseen".

(jatkuu myöhemmin osassa 2)

©2018 VALKEUS - suntuubi.com