Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Hän syntyi maailmaan kaikkien hylkäämänä. Isä ja äiti eivät olisi halunneet häntä. Hänet yritettiin abortoida, mutta lääkäri ei siihen suostunut. Hän oli vanhemmille pelkkä taakka, ei hän saanut äidin rakkautta, eikä myöskään isän. Illalla hän jäi yksin itkemään, kun vanhemmat olivat lähikapakassa. Hänellä oli nälkä ja vaippa oli märkä, mutta aika oli pitkä eikä äiti tullut. Lopulta hän saapui, humalassa. Jotenkuten siinä sai lapsen syötettyä ja vaipankin vaihdettua, mutta vaikeaa se oli.

Vuodet vierivät ja lapsi kasvoi. Mitä suuremmaksi hän varttui sitä enemmän hän kärsi. Ei ollut äidin hellää, lämmintä syliä. Isä ei silittänyt päätä, eikä ollut isän kanssa kalaretkiä, niinkuin oli muilla lapsilla. Isä tuli iltaisin humalassa kotiin, riiteli ja tappeli äidin kanssa. Perhe oli köyhä, vähäinen raha meni viinaan. Ei siinä lapselle vaatteita osteltu,eikä hän leluja saanut. Hän oli ainoa lapsi, eikä kavereita ollut. Toiset lapset leikkivät pihalla, mutta hän oli joukosta poissa. Ulkopuolinen hän oli, ei häntä hyväksytty mukaan.

Aika kului ja lapsi aloitti koulun. Sana kiersi kylillä. Tiedettiin, että isä oli juoppo. Siitä lapsi sai pilkkaa ja ivaa. Yksin hän oli niinkuin ennen, kiusattu, syrjitty, ystävää vailla. Välitunnit hän vietti aina yksin. Kun koulussa valittiin joukkueita pallopeliin, kukaan ei valinnut häntä, jos oli pakko valita, hänet jätettiin aina viimeiseksi. Resuisissa vaatteissa hän kulki ja hän sai "resupekan" nimen. Miltä se pienen lapsen sielussa tuntui, sitä ei kukaan osannut arvata. Raskasta oli kouluun tulla. Tuntui kuin isää ja äitiä ei olisi ollut, ei ystävää, kaveria, ei ketään, joka välittäisi hänestä. Raskas oli pienen taival, jokapäiväistä oli tuska ja sydäntä särki. Vaikeaa lapsella oli lukemaan oppia, laskemaan myös. Isä ei auttanut läksyjen teossa, eikä lapsi osannut, ei sille mitään voinut. Opettaja oli ankara ja siitä lapselle huusi.

Vuosi vaihtui ja vaihtui toinen. Tilanne ei muuttunut, ei siihen parannusta tullut. Nurkassa  tai jälki-istunnossa hän usein aikaansa vietti. Hänet lavastettiin syylliseksi, vaikkei hän mitään pahaa tehnyt. Talvella hän ei muutamaan päivään enää kouluun tullut. Aamulla hän kouluun päin lähti, mutta päivän hän oleskeli  läheisessä metsässä. Tapahtuma tuli muutamassa päivässä julki ja kotona hän sai sen tuntea nahoissaan. Silmätikuksi hän koulussakin joutui ja sisäinen kipu kasvoi ja kasvoi.

Tuntui siltä, ettei hän enää jaksaisi elää. Tulivat vuodet, jolloin koulu jäi kesken. Silloin vanhemmat ajoivat hänet kodista ulos ja hän jäi heitteille. Roskapöntöstä tuli hänen kotinsa, joskus hän vietti aikaansa veneen alla. Isän tavoin hän lankesi viinaan ja pulloon hän aina tuskaansa purki. Pahimmat olivat kovat pakkaset ja vesisateet. Hänet ajettiin ulos roskalaatikosta ja hän etsi turvaa kuusien alta. Varpaat ja sormet olivat jäässä ja muutenkin paleli. Hyljätty, syrjitty hän koko ajan oli. Kukapa juoppoa enää ihmisenä piti.

Kevät teki tuloaan ja koivu alkoi versoa. Suvivirttä laulettiin koulussa ja lapset kirmasivat iloisina kotiinsa todistus kädessä. Loma oli alkanut ja raskas uurastus oli takanapäin. Ei koskaan samanlaista "resupekalla" ollut. Se tuntui erityisen pahalta. Ei ollut mukavia muistoja lapsuudesta, oli parempi kun ei ajatellut mitään. Mutta raskaat muistot tulivat väkisin mieleen. Tuskinpa sitä kukaan ymmärsi,eikä varsinkaan halunnut auttaa.

Enää ei jaksanut, elämänlanka alkoi kulua poikki. Roskapöntöstä hän taas kerran nousi. Jostain hän oli löytänyt köydenpätkän ja lähistöltä löytyi sopiva koivu. " Mitä väliä enää minun elämälläni on. Hyljätty hylkiö, en ole enää riesana muille", näin hän ajatteli ja asteli vapisten koivun vierelle. Sitten hänen katseensa osui vanhaan mieheen. 80 vuotta, ehkä yli. Vanhus lähestyi kyynärsauvalla toista jalkaansa tukien "resupekan" luo. Silloin hän näki jotain, jota hän ei ollut koskaan elämässään nähnyt: lempeät, rakastavat silmät katsoivat häntä kohti. Se oli hänelle jotain täysin uutta, kukaan koskaan ei ollut sitä ennen tehnyt. Pelkän katseen vaikutuksesta "resupekka" purskahti itkuun. Kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkin tähän saakka hyljätyn "resupekan" kasvoista. " Jeesus rakastaa sinua", hän kuuli vanhuksen huulilta. Voitte arvata, että kohta kyynelistä syntyi kuin keväinen puro, kun kevätlumi oli sulanut." Jeesus rakastaa sinua", hän kuuli vielä toisen kerran. Se oli viimeinen pisara. Muuta ei "resupekalle" tarvittu. Hän kyyristyi maahan ja vanhus siunasi hänet. Mutta kun hän nousi ylös ei vanhusta enää näkynyt. "Resupekka" hieraisi silmiään ja lankesi välittömästi maahan. Hän ymmärsi, että taivas oli puuttunut peliin ja Jumala oli lähettänyt enkelinsä hänen luokseen. Siinä oli polvillaan ihmisten hylkäämä, arvoton, halveksittu hylkiö... Jumalansa edessä  -  pitkään, varmaan tunti siinä polvillaan oltiin, kyynelten virratessa  vuolaana maahan.

Mutta tarina ei pääty tähän. Samaan aikaan, samalla kellonlyömällä  "vanha mies" oli ilmestynyt "resupekan" vanhempien kodissa. Viesti oli samanlainen: "JEESUS RAKASTAA SINUA !"Liikutus oli sama äidillä ja isällä. Kun sitten kaikki kolme kohtasivat toisensa oli tapaaminen jotain ainutlaatuista. Kaikki synnit, virheet, pahat teot annettiin itkun kera anteeksi. "Resupekka" antoi kaiken anteeksi äidilleen ja isälleen.

"Jumalan lähettiläs" oli kohdannut koko perheen. Taivas oli puuttunut peliin.

©2018 VALKEUS - suntuubi.com