Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pohjois-Espanjassa Limpiaksen kylän kirkon alttarilla on kaikkien nähtävillä ristiinnaulittua Jeesusta esittävä puinen veistos. Veistos on hieman luonnollista kokoa suurempi ja sen silmät ovat posliinia. 30. päivänä maaliskuuta v.1919 eräs 12-vuotias tyttö teki havainnon veistoksen silmien liikkumisesta. Tyttö juoksi kiireesti kertomaan tapahtuneesta kirkossa vierailulla olevalle lähetyssaarnaajalle. Lähetyssaarnaaja ei aluksi uskonut tytön kertomusta, mutta hän tuli aivan toisiin ajatuksiin, koska useat muutkin lapset näkivät saman. Pian näkijöiden joukkoon liittyi myös satoja aikuisia. Kaksi työmiestä, kaksi naista ja kaksi "omillaan toimeentulevaa"herrasmiestä  antoivat muiden puolesta valaehtoisen todistuksensa. 

Annetaan pastori von Kleistin itse kertoa tapahtuneesta:"Kristuksen niska ja kasvot olivat kosteat, aivan kuin veistos olisi hikoillut. Useat kertoivat Vapahtajan katsoneen heihin - toisiin äärettömän lempeästi, toisiin vakavasti, toisiin taas läpitunkevasti ja ankarasti. Monet heistä näkivät kyyneleitä Hänen silmissään, jotkut näkivät veripisaroiden valuvan alas Hänen orjantappurapiikkien lävistämältä otsaltaan, vaahtoa Hänen huulillaan ja hikeä eri puolilla ruumista. Osa näki Jeesuksen kääntevän päätään puolelta toiselle ja seuraavan katseellaan koko väkijoukkoa tai tekevän kiitosrukouksen aikana siunaavan liikkeen silmillään ravistaen samanaikaisesti orjantappurakruunun koristamaa päätään puolelta toiselle. Jotkut kuulivat syvän, alistuneen huokauksen purkautuvan Vapahtajamme rinnasta, osa kuuli Hänen kuiskaavan. Sadat erilaiset ihmiset: rikkaat ja köyhät, oppimattomat ja sivistyneet, jumalaapelkäävät ja agnostikot vannoivat nähneensä pastori von Kleistin kuvailemia ilmestyksiä.

Santanderilainen tohtori Cutierrez de Cossio näki Kristuksen kuolinkamppailun vaihe vaiheelta etenevänä kuvauksena. Jokainen lähestyvä kuolemanvaihe kuvastui selvästi Vapahtajamme kasvoilta."Koko lääketieteellisen urani aikana", hän sanoi haastattelijoille, "yksikään tapaus ei ole tehnyt minuun niin syvää vaikutusta, ei edes ensimmäinen ruumis, jonka näin nuorena opiskelijana..." Lääkintäupseeri Maximilian Orts tarkkaili Kristuksen kasvoja kiikarilla hieman yli kahden metrin päästä: kirkkanpunainen veripisara valui ristiinnaulitun oikeasta silmästä korvan alapuolelle kaartuvalle hiuskiehkuralle. Veri katosi vähitellen, kunnes se kohta ihosta, jonka yli pisara oli vierinyt oli aivan puhdas. Orts ajatteli ensimmäiseksi joutuneensa jonkinlaisen harha-aistimuksen uhriksi, asettuen hetkeksi lepäämään ja kokoamaan ajatuksiaan. Sen jälkeen hän käänsi katseensa takaisin Kristukseen ollakseen varma siitä, että ilmiö on kadonnut. Niin ei kuitenkaan ollut. Kimmeltävä veri virtasi edelleen pitkin kasvoja. Orts vertasi tuota verta siihen vereen, joka valui vasemmassa kädessä olleesta haavasta ja siihen, jota näkyi Jeesuksen oikealla rinnalla. Viimeksi mainittu veri oli tummaa, mustaksi maalattua, kun taas toinen veri oli karmosiininpunaista, liikkuvaa ja elävää verta... Tohtori Orts todisteli itselleen, että kyseessä oli pelkkä näköharha, mutta hän näki hiusten edelleen kiiltelevän hiestä ja kirkkaan veren valuvan hiuksille. Hän siirtyi kirkon keskilaivasta erääseen sivukappeliin, mutta sieltäkin hän näki kaiken jatkuvan entiseen tapaan. Lopulta tohtori Orts huusi vastoin tahtoaan asiastaan vakuuttuneena niin kovaa, että hänen ympärillään olevat kuulivat sen:"Siitä ei ole epäilystäkään. Se on verta..."  (Herbert Thurston, Beauraing and Other Apparitions)

©2018 VALKEUS - suntuubi.com