Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

14. luku: Vihitty saarnaamaan

 

 

PALASIN ST.LOUISIIN saarnattuani useita kuukausia eri paikkakunnilla. Olin pitänyt siellä useita herätyskokoussarjoja ensimmäisen kertani lisäksi, jolloin sain Pyhän Hengen kasteen. Jumala johti minut sinne takaisin erikoista tarkoitusta varten: minun oli saatava eräässä asiassa lisätietoa Herralta.

     Jumala oli antanut minulle loistavan välähdyksen avarasta Helmikaupungista. Näin Jeesuksen ja katsoin Jumalan valtaistuinta ja Häntä, joka istui sillä ja oli ”kuluttava tuli”. En voinut katsoa Jumalan kasvoja Hänen olemuksensa kirkkauden tähden. Oletan, että katsomme Isää koko Hänen kunniassaan, vasta kun saamme hengellisen ruumiin katoamattomat silmät.

     Olin saanut Hänen Henkensä elämääni. Tullessaan minun olemukseeni Hän teki itsensä tunnetuksi samalla tavalla kuin opetuslapsille helluntaina. Hänellä on oma kielensä. Hän on Pyhä Henki.

     Aloin rukoilla, että Jumala johtaisi minua. En tahtonut olla rajoitetussa palveluksessa pienen ihmisryhmän keskellä, joka ei uskonut koko Raamattuun. Eräänä iltana Herra johti minut erääseen telttakokoukseen Jefferson Avenuelle, St. Louisiin. Bethel-temppeli vastasi kokouksista ja rouva Edith Mae Pennington, entinen Amerikan kauneuskuningatar, oli evankelistana.

     Hän ei tuntenut minua eikä sitä, mikä oli sisäisen taisteluni aihe. Herra puhui hänen kauttaan juuri minulle. Olin lopulta löytänyt ihmiset, jotka uskoivat koko Raamatun ja että uskovat tänä päivänä voivat saada Pyhän Hengen kasteen kokemuksen, kuten apostolit saivat sen ensimmäisessä seurakunnassa. Jumala oli johtanut minut niiden ihmisten yhteyteen, joiden parissa Hän toivoi minun saarnaavan.

     Esitin itseni rouva Penningtonille kokouksen jälkeen sinä iltana ja pyysin saada tulla hänen huoneeseensa seuraavana iltapäivänä. Hän myöntyi, mutta pastori Henry Hoar, Bethel-temppelin pastori, kutsui meidät molemmat kotiinsa keskustelemaan. En koskaan unohda sitä vierailua. En koskaan voi toivoa löytäväni sydämellisempää Jumalan miestä, kuin veli Hoar oli, enkä pyhitetympää naista, kuin evankelista Pennington. He ottivat minut sydämelleen, kuten omat tyttärensä; olinhan juuri kahdeksantoistavuotias ja matkustin yksin. Äitini oli palannut kotiin matkusteltuamme ensin yhdessä kuusi kuukautta; hän oli pannut veljeni kouluun. Siksi minusta veli Hoarin koti tuntui taivaalta sen ajan myrskyjen aikana. Herra oli johtanut minut sinne.

     Tein pian Jumalan tahdon mukaisen päätöksen elämässäni ja liityin Bethel-seurakuntaan. Minut oikeutettiin sitten julistustehtävään heidän piirissään. Olin tarkoin tutkinut jokaisen vaiheen tässä herätysliikkeessä ja tulin siihen päätökseen, että se oli todella Jumalalta voitelun saanut herätysliike. Minut erotettiin tehtävääni sen piirissä Etelä-Missourissa keväällä 1935. Siitä alkaen olen saanut kenenkään estämättä julistaa evankeliumia koko Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

     Kesällä samana vuonna kävin tervehtimässä äitiäni Water Valleyssa Mississipissä. Siellä ihmiset vaatimalla vaativat minut jäämään sinne johtamaan herätyskokoussarjaa. Mutta lähdettyäni sieltä Jumalan parannettua ja herätettyä minut kuolleistaen ollut tuntenut erikoista kehotusta palata sinne. Nyt ihmiset aivan ahdistivat minua pyytäen, että tulisin kotipaikalleni puhumaan. Emmin jonkun kuukauden. Kuorma sukulaisistani ja ystävistäni noilla seuduilla ei ollut kuitenkaan koskaan jättänyt minua. Suuret joukot olivat siellä vielä pelastumattomia ja valmistumattomia kohtaamaan Herraa. En kuitenkaan osannut itse mielestäni sopeutua ajatukseen, että palaisin sinne. Mutta kun he pysyivät niin hartaasti päätöksessään, aloin määrätietoisesti rukoilla asian puolesta. Herra avasi tien ja menin Water Valleyhin kokoussarjaa pitämään.

     Kesällä 1938 peruutin kaikki kesäkokoukseni ja menin takaisin Water Valleyhin. Herra kehotti minua pyytämään suuria ja tahdoin pitää Hänen sanastaan kiinni. Menin suoraan pormestarin luo ja pyysin häneltä saada käyttää kaupungintalon hallia kokoukseeni. Siihen suostuttiin ja he olivat minulle hyvin ystävällisiä. Paitsi sitä, että sain vapaasti käyttää rakennusta, he järjestivät minulle ovenvartijat, valot, suuret tuulettimet sekä paljon muuta, mikä on välttämätöntä kokoussarjan ulkonaiseksi onnistumiseksi.

     Kaupungin kuorma-autot toivat penkkejä ja tuoleja kaikista paikallisista sekä lähipitäjien kokoushuoneista. Saatoimme sijoittaa sinne noin 2500 ihmistä, kun kaikki istuimet olivat paikoillaan.

     Sanomalehdet luovuttivat palstoja toisensa jälkeen vapaata mainostusta varten ja koko kaupunki kannatti yritystä sekä läsnäolollaan että rahallisesti. Yhdentoista viikon aikana tuo halli oli joka ilta täpötäynnä. Satoja ihmisiä pelastui ja monet parantuivat erilaisista sairauksista. Seuraavana kesänä palasin taas kotikaupunkiini ja saarnasin vielä yhdeksän viikkoa keskeytymättä. Minut otettiin lämpimästi vastaan, sillä he tiesivät todistukseni olevan totta. He tiesivät, että oli tapahtunut ihme. He tiesivät, että Jumala oli sallinut yliluonnollisen tapahtuman heidän keskellään ja he uskoivat Häneen.

 

jatkuu...

©2018 VALKEUS - suntuubi.com