Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

               4. luku: Apu ylhäältä
 
 
Eräänä päivänä eräs naapuri juoksi kotiimme mukanaan mullistavia uutisia. Hän kertoi herätyksestä, joka oli alkanut baptistikirkossamme edellisenä iltana. Evankelistana oli pastori Cheek Los Angelesista Kaliforniasta. Hän kertoi asioita, joita oli vaikea uskoa. Hän oli sanonut Jumalan parantaneen hänen vaimonsa keuhkotaudista sen viimeisillä asteilla juuri, ennen kuin kuolema uhkasi häntä ja hän oli vielä elossa ja erinomaisessa kunnossa. Hän kertoi muistakin ihmisistä, joiden puolesta hän oli rukoillut ja jotka olivat siinä hetkessä parantuneet sittenkin, vaikka lääkärit olivat jättäneet heidät kuolemaan. Hän tarjoutui rukoilemaan jokaisen puolesta, joka oli sairas ja halusi uskoa Herraan parantajanaan.
     Sellainen sanoma oli minulle samaa kuin pelastusköysi hukkuvalle, joka kamppailee mahtavan virran pyörteissä vesiputouksen lähestyessä. olin valmis tarttumaan oljenkorteen siinä toivossa, että se olisi pelastusrengas nostamaan minut pohjattomasta epätoivon merestä. Tahdoin mennä kirkkoon, jotta se mies rukoilisi puolestani.
     Muutamat seurakunnan jäsenet tulivat kertomaan käsityksiään herätyksestä, jotkut sanoivat, että se oli hypnotismia. Ajattelin: Hyvä on, olen koettanut kaikkea muutakin. He ovat antaneet minulle tusinakaupalla pistoksia käsivarsiin, hoitoja päästä jalkoihin ja täyttäneet minun elimistöni erilaisilla huumausaineilla. Varmastikaan ei vähän hypnotismia vahingoittaisi minua enempää! Niin päätin mennä kirkkoon ja pyytää, että pastori rukoilisi puolestani. Päätin, ettei mikään epäilevä tunkeilija, joka tulisi luokseni sinä päivänä, saisi minua menettämään rohkeuttani. Mutta sitten tuli pastorini(eri henkilö) iltapäivällä luokseni. Hän veti tuolin vuoteeni viereen ja alkoi puhua.
     Minulla oli mitä suurin luottamus pastoriini ja kunnioitin häntä Jumalan miehenä. Hän tervehti minua sydämellisesti ja kyseli vointiani. Hänen oli helppo havaita, että olin jostakin kiihtynyt. Pian hän sai tietää haluni mennä herätyskokoukseen samana iltana, jotta puolestani rukoiltaisiin. Kerroin hänelle ajatelleeni, että Herra parantaisi minut. Hän selvitti kurkkuaan ja alkoi pimentää aurinkoista sieluani epäilyksen varjoilla.
”Jumala ei paranna nykyaikana, Lura”, hän sanoi
”Niin tapahtui vain apostolisena aikana. Älä elättele itseäsi toiveilla, sillä ihmeitten ajat ovat menneet. Jos kiihdytät itsesi suotta, tulet vain jälkeenpäin huonommaksi, kuin olitkaan. Tiedän, että sellaista on julistettu kirkossani ja saarnatuolistani, mutta minä sanoudun siitä päättäväisesti irti”.
     Pastori sanoutui irti, mutta ei voinut tehdä mitään tilanteen auttamiseksi. Veli Cheek oli saanut pääsyn tähän baptistikirkkoon erään sisarensa välityksellä, joka oli kirkkonsa vaikutusvaltainen jäsen. Tehdäkseen tälle mieliksi, epäuskoinen pastori oli suostunut siihen, että vieraileva veli sai pitää muutaman saarnan hänen kirkossaan.
     Kun pastorini jätti minut sinä iltapäivänä, tunsin kuin jäätävä syystuuli olisi tuonut mukanaan talvipakkasen lakastuttamaan ne hennot toivon kukat, jotka ponnistelivat jäädäkseen eloon rinnassani. Toivonsäde hävisi.
     Äiti astui huoneeseen. Hän tiesi tunteeni ja ymmärsi epätoivoni. ”Älä menetä rohkeuttasi, rakkaani”, hän sanoi. ”Papit eivät tiedä kaikkea. Jos haluat olla mukana kokouksessa, että puolestasi rukoillaan, järjestän niin, että voit lähteä”.
     Kiitän Jumalaa hennosta, pienestä äidistäni. Aurinko alkoi paistaa jälleen pilvien peittämään mieleeni. Olin menossa kirkkoon, jossa puolestani rukoiltaisiin ja minä parantuisin! Niin kuin vuoristojoen tulvivat sivujoet, jotka laulavat korkealla puiden latvoissa istuville linnuille, nämä ajatukset saivat aikaan iloisen toivonlaulun minussa. Olin menossa parantumaan.
     Järjestelyt oli suoritettu ja niin minä istuin kokouksessa tuona iltana. Odotin kutsua tulla eteen, jotta sananpalvelija rukoilisi puolestani. Äiti auttoi minut hänen luokseen, kun hän kehotti niitä tulemaan esiin, jotka halusivat puolestaan rukoiltavan. Vain muutamat harvat lähtivät esille. Hän kostutti sormensa oliiviöljyyn pullosta, joka oli hänen vasemmassa kädessään, sillä aikaa kun minä hermostuneena odotin hänen sormensa voitelua vertauskuvana Suuren Lääkärin jumalallisesta kosketuksesta.
Kun hän rukoili, että Kristus parantaisi ruumiini, tunsin virran kulkevan läpi koko olemukseni. Se ei ollut sähköisku, mutta yhtä selvä ja todellinen. Se oli taivaallinen virta. Säikähdin ja ajattelin olevani hypnotisoitu. Sitten tunsin oloni ihanaksi. Ajattelin: ”Jos olen hypnotisoitu, haluan tämän hypnoosin pysyvän”. Tunsin itseni terveeksi ja todistin parantumisestani. Jeesus oli parantanut minut.
     Sitten tuli koetus. Kokoussarja oli ohi ja evankelista palasi Kaliforniaan. Minua kohtasi vaikea sydänkohtaus ja selkärangan voimattomuus. Ruumiini jäykistyi ja äitini kutsui jälleen lääkärin. Evankelista oli mennyt, eikä ollut ketään, joka olisi rohkaissut meitä luottamaan Jumalaan ja auttamaan meitä uskomaan.
 
jatkuu...
    
 

.

©2019 VALKEUS - suntuubi.com