Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                   3. luku: Suuressa tuskassa
 
 
 
 Pääsiäissunnuntain aamuna nousin kuten tavallisesti ja pukeuduin kirkkoon lähteäkseni. Ennen kuin ennätin lähteä kotoa, aloin kuitenkin tuntea itseni voimattomaksi ja heikoksi. Pyysin muita menemään kirkkoon ilman minua, mutta he halusivat pysyä kotona luonani. He olivat jatkuvasti levottomia minusta ja peloissaan sydämeni kunnosta.
Minulla oli myös ennakkoaavistuksia tilastani, sillä tunsin itseni melkein pökertyneeksi. Hetken istuin heidän kanssaan oleskeluhuoneessa keskustellen ja koettaen taistella päänsärkyä ja pyörrytystä vastaan.
     Tulin vain huonommaksi. Pyysin toisilta anteeksi ja läksin makuuhuonetta kohden hallin läpi. Avasin oven ja aloin heilua ja horjua. Minusta tuntui, kuin koko huone olisi pyörinyt edessäni. Heittäydyin eteenpäin saadakseni kiinni vuoteesta. Se oli viimeinen, mitä muistin kahteen viikkoon. Menetin tajuntani pudotessani poikittain vuoteelle.
     Kun en palannut toisten luo, tuli äitini levottomaksi. Ilmaisematta pelkoaan sille nuorten joukolle, joka oli huoneessa, hän alkoi etsiä minua ja tuli suoraan huoneeseeni. Häntä kohtasi pelottava näky. Lojuin poikittain vuoteella silminnähtävästi kuolleena. Pääni oli kiertynyt taaksepäin hartioitten väliin ja olin kääntynyt vasemman olkapääni yli.
Ruumiini oli vääntynyt taaksepäin mutkalle, niin että käteni ja jalkani olivat miltei sijoiltaan. Varpaani olivat siinä, missä kantapäitteni tuli olla. Minua täytyi olla hirvittävä katsella. Tietysti äiti kirkaisi ja muut juoksivat nopeasti paikalle.
     He tutkivat tarkoin ruumiini havaitakseen, olinko vielä hengissä. Heikko valtimonlyönti oli havaittavissa – niin heikko, että se oli juuri ja juuri laskettavissa. Kun he huomasivat, että vielä elin, he ryntäsivät hakemaan lääkäriä. Perhelääkärimme tuli välittömästi ja selitti olevansa kykenemätön auttamaan minua. Hän suositteli äidille Marksissa asuvaa erikoislääkäriä. Äiti oli valmis koettelemaan ketä tahansa, joka voisi tuoda terveyteni takaisin ja kutsui toisen lääkärin. Saavuttuaan hän ryhtyi poistamaan jännitystä ruumiistani. Se oli jonkinlaista käsien ja jalkojen hoitokäsittelyä, siitä huolimatta, että hän oli kirurgi. Hän kosketteli jokaista pingottunutta ja vääntynyttä niveltä ja koetti asettaa luut oikeille paikoilleen. Tässä hän jossain määrin onnistuikin ja se palautti verenkierron ja sai vähitellen aikaan helpotusta. Sen jälkeen kohtaukset tulivat aina vähän ajan kuluttua, mutta eivät kestäneet kahta viikkoa, kuten ensimmäinen kohtaus kesti. Spesialisti totesi tapauksen täydelliseksi hermojen luhistumiseksi ja pitkälliseksi selkärangan ja aivokalvon tulehdukseksi. Minut ”tuomittiin” pikaisesti kuolemaan ja siihen saakka olemaan avuton invalidi.. Kuolema olisi tervetullut vieras synkkään huoneeseeni tuomaan rauhallisen unen ja helpotuksen kärsimyksien kurjuudesta.
     Nuo muutamat kuukaudet pääsiäissunnuntain jälkeen olivat minulle kauheaa painajaista. Ne lyhyet viikot, jotka olin tajuissani, olivat kidutuksen ja kuvaamattoman tuskan päiviä. Katselin muita nuoria ihmisiä. He olivat onnellisia, mutta he eivät olleet kuitenkaan uskovaisia. En voinut ymmärtää, miksi sellainen onnettomuus sattui minulle, vaikka olin palvellut Herraa ja koettanut elää jumalisesti. Mitä enemmän sitä ajattelin, sitä harmistuneemmaksi tulin. Tulin katkeraksi sydämessäni, enkä voinut tässä nähdä Jumalan vanhurskautta. Minusta tuli luopio sydämessäni, itse sitä huomaamattani. Olin ajatellut, ettei ihminen voisi kadottaa pelastustaan, jos hän todella on uudestisyntynyt.
     Jumala opetti minua erikseen. Eräänä kurjana yönä, kun makasin valveilla, odottaen jokaisen tunnin olevan viimeiseni, koetin rukoilla. Kauhukseni en voinut rukoilla, Jumala oli kaukana minusta. Huone oli aivan yhtä yksinäinen. Koetin jälleen rukoilla, mutta taivaat olivat vaskea. Tulin levottomaksi: voisin kuolla minä hetkenä tahansa, enkä saanut yhteyttä Jumalaan. Äkkiä minulle tapahtui jotakin. Tunsin, että minua vedettiin vuoteelta. Kuuttoman yön läpitunkemattomassa pimeydessä tunsin kaksi jäistä kättä ruumiillani vetämässä minua vuoteelta. Kun lähestyin päänaluseni reunaa, silmäni näkivät helvetin kuumat liekit loimuamassa vierelläni. Tunsin kirjaimellisesti kuumuuden ja kuulin vaivattujen sielujen kirkaisut heidän syöksyessään polttavaan syvyyteen. Ja minäkin olin sen reunalla. Huusin Jumalalta armoa. Siihen asti en ollut huomannut, miten kauaksi olin joutunut Jumalasta.
     Jotkut väittävät, etteivät ihmiset voi joutua pois Jumalan yhteydestä, muuta kuin julkisten syntien kautta. Todistan tässä, että ihminen voi luopua sydämessään missä tahansa – vieläpä Herran pyhäkössäkin. Huuleni tunnustivat Herraa, mutta sydämeni oli kaukana Hänestä. Siinä kokemuksessani Jumala oli pimeä ja sieluni oli aivan yhtä pimeä. Saatoin kuulla sammakon yksinäisen kurnutuksen ja sieluni näytti minulle, että se oli syöksynyt iäti palaviin helvetin lieskoihin, jos olisin joutunut lähtemään silloisessa hengellisen elämäni tilassa.
     Kun huusin armoa katuvin sydämin, näky katosi ja sama ilonvirta, joka kosketti sieluani maalaistalon ulkorakennuksessa, palasi kuin leuto valtameren länsituuli, vaarassa olleeseen henkeeni. Olin tullut takaisin Kristuksen luo. Hän oli tullut takaisin minun luokseni. Huolimatta tuskasta, joka vaivasi minua taukoamatta, en tuntenut mitään hengellisen kuumeen tuskia sielussani.
     Äitini ja minä olimme anoneet Herralta parantumista kuukausi toisensa jälkeen, mutta se oli ollut vain osittainen anomus. Emme olleet koskaan tienneet, miten meidän tulisi luottaa täydellisesti Kristukseen jumalallisena parantajana. Tunsimme ainoastaan pyynnön, että Hän auttaisi maallista lääkäriä ja tekisi lääkkeet vaikuttaviksi. Luotimme niin hyvin kuin voimme ja toivoimme terveyden palatuvan lääketieteen kanavia pitkin. Näytti siltä, että meidän rukouksemme eivät saisi vastausta. Lääkärit eivät antaneet minulle mitään parantumisen toivoa.
Jokainen lääke, minkä he määräsivät, tuntui aina epäonnistuvan. Olin auttamattomasti invalidi.
  
jatkuu…
©2018 VALKEUS - suntuubi.com